Koukkuamistekniikka

Koukkuamisessa poimitaan ensin koukulle kaikki kerroksen silmukat ja sitten palataan takaisin päättäen poimitut silmukat, jolloin koukulla on lopuksi yksi silmukka. Työtä ei käännetä välillä. Koukutussa työssä on oikea ja nurja puoli. Koukutessa oikea puoli on koko ajan itseen päin.

Perusmalli, perussilmukka, kous
Poimitaan edellisen kerroksen pystylangasta
(ks. edellisen postaukseni patalappu)

Tiiliskivi
Poimitaan edellisen kerroksen silmukan alapuolelta

Oikea silmukka näyttää ihan puikoilla kudotulta pinnalta
Poimitaan edellisen kerroksen pystylangan silmukan läpi

Nurja silmukka
Lanka laitetaan koukun eteen, poimitaan edellisen kerroksen silmukan läpi

Pylväs, koup
Tehdään yksi ketjusilmukka, kierretään lanka koukulle, poimitaan edellisen kerroksen pystysuoran langan alta, lanka koukulle ja vedetään kahden lenkin läpi

Ristikkäismalli
Poimitaan edellisen kerroksen kolmannesta pystystä, sitten toisesta, sitten viidennestä, sitten neljännestä jne.

Poimitaan edellisen kerroksen silmukan läpi

Poimitaan edellisen kerroksen takapystystä

Helmimalli
1. kerros: 1 perussilmukka, 1 nurja silmukka jne.
2. kerros: 1 nurja silmukka, 1 perussilmukka jne.

Kirjokoukkuaminen
Silmukat päästetään koukulta aina samanvärisellä langalla kuin ne on poimittu
Kuvassa alimman tummansinisen vaihtuessa kirkkaamman siniseksi on päästetty erivärisellä langalla

Kaksoispylväs, kou2-p
Tehdään kaksi ketjusilmukkaa, kierretään lanka koukulle kahdesti, poimitaan edellisen kerroksen pystysuoran langan alta, lanka koukulle ja vedetään kahden lenkin läpi x 2, jätetään viimeinen silmukka koukulle

Tasotöihin virkataan yleensä reunus kiintein silmukoin. Sivuille muodostuu helposti reikiä. Oikeassa reunassa on tavallisia ketjusilmukoita, joiden päälle voi virkata kiinteät silmukat tavalliseen tapaan. Vasemmassa reunassa on ainoastaan yksi lanka virkkausta varten. Reikien välttämiseksi otetaan koukulle sekä tämä että toinen pystysuora lanka yhtä aikaa.

Kokeilin koukkuamista myös trikoomatonkuteesta. Sain lainaksi koukun nro 18. Paksusta materiaalista koukkuaminen oli huomattavasti raskaampaa. Isoa työtä voi keventää hankkimalla koukun, missä on perässä kaapeli http://crafters-fi.fomast.com/tuotekuvat/450x450/5124jumbo.jpg

Koukuttu huivi

Toinen koukkuamistyöni on huivi. Huivi valmistui patalappua huomattavasti vauhdikkaammin - parissa illassa. Lanka on melko paksuhkoa ja käytin 10 mm:n koukkua, tein koko huivin perussilmukoin ja reunustin työn kiintein silmukoin.

Huivi on mukavan korkea ja suojaa tarvittaessa niskaakin hyvin

Tein huiviin napinlävet nappeja varten, mutta käytössä huomasin, ettei nappeja tule koskaan avattua, vaan vedän huivin aina pään läpi.

Löysin varastoistani tosi kivat napit

Lanka on melko karkeaa, joten ompelin huiviin käsinpistoin vuorin. Niskassa materiaalin karheus ei niinkään haittaa, mutta poskien kohdille voi ommella pienet vuoripalat. Vuoriksi valitsin viskoosin, koska se ei sähköisty. Nyt huivi tuntuu miellyttävän pehmoiselta päällä.

Vuorin ei tarvitse yltää ihan reunoille ja päihin asti, eikä se ole välttämätön niskassakaan

Jo pelkästä hajusta voi päätellä langan olevan villaa. En tiedä langan alkuperää, koska olen saanut sitä kaksi vyyhtiä joltain lahjoituksena. Lanka vaikuttaa käsin värjätyltä. Ainakin keltasipulilla saa aikaan näin kirkkaan keltaisen. Villan tuotanto on lähes aina epäeettistä. Huivin voi koukuta myös muista materiaaleista ja laittaa vuoreksi fleeceä tms. lämmön lisäämiseksi. Valitettavasti mikään muu kuitu ei yllä lämpöarvoltaan villan tasolle.

Lisää villan tuotannosta voit lukea
http://www.vegaaniliitto.fi/esitteet/lampaat.html
http://www.animalia.fi/valinta/vaatteet-ja-kengät/eläinperäiset-materiaalit/villa

Koukussa koukkuamiseen

Olen opetellut koukkuamaan. Koukkuaminen on kutomisen ja virkkauksen välimuoto. Itse en ole koskaan innostunut kutomisesta tai virkkaamisesta, mutta tämä työtapa osoittautuikin mieluisaksi. Koukkuaminen oli hyvin suosittua 1800-luvulla sekä tavallista vielä 1950-luvulla ja on nyt pikkuhiljaa kasvattamassa suosiotaan. Koukkuaminen tapahtuu yhdellä pitkällä puikolla, missä on yhdessä tai molemmissa päissä virkkuukoukku. Yksipäisellä koukulla voi tehdä töitä tasona (esim. kaulahuivi) ja kaksipäisellä koukulla suljettua ympyrää (esim. lapanen) tai kaksipuoleista työtä.

  Minulla oli ennestään yksi virkkuukoukku kokoa 3,5 mm. Ostin huuto.netistä koukkuamiskoukut 5 mm, 6,5 mm ja 10 mm sekä kaksipäisen virkkuukoukun 5,5 mm. Vielä paksumman 18 tai 20 mm koukun tarvitsisin maton koukkuamiseen.

En malttanut odottaa koukkuamiskoukkujen saapumista postitse, joten tein virkkuukoukulla erilaisia silmukkaharjoituksia sekä patalapun. Koukkuaminen onnistui melko hyvin pienellä virkkuukoukullakin. Hankalaa oli ainoastaan, kun silmukat kerätään koukulle ja virkkuukoukun päässä ei ole tulppaa, mikä estäisi silmukoiden karkaamisen. Virkkuukoukun päähän olisi voinut kiertää vaikkapa maalarinteippiä. Patalapun kanssa pakersin neljänä iltana samalla kun luin lehtiä.

Patalapun koukkusin virkkuukoukulla perusmallin silmukoilla puuvillanyöristä. Ohjeessa oli tehdä reunus kiinteillä silmukoilla, mutta virkkauskokemuksen puuttuessa tässä vaiheessa en tiennyt millaisia ne ovat :D Niinpä koukkusin reunuksen perussilmukoilla kahdessa osassa.

Ripustinlenkki ketjusilmukoilla ja metallinappi koristeeksi.

Seuraavaksi koukkusin pannunalusen paksusta puuvillanyöristä koukulla nro 5. Tämä valmistuikin jo yhdessä illassa ja netin ohjeiden avulla osasin tehdä reunaan kiinteät silmukat.

Kaulahuivikin alkaa olla nappeja ja kuvausta vaille valmis. Koukkuamisesta voi etsiä lisätietoa myös hakusanoilla tunisialainen virkkaus, afganistanilainen virkkaus, krokning, tunisian crochet ja afghan stitch.

Ruusunmarjakranssi

Syksyisen kranssin voi tehdä vaikkapa pihlajanmarjoista, ruusunmarjoista tai ensimmäisistä pikkuompuista, joita ei voi vielä syödä. Helpoimmillaan tarvitaan vain lisäksi metallilankaa. Itse käytin galvanoitua eli sinkittyä rautalankaa. Galvanoinnissa ruosteenkestoa on parannettu ohuella sinkkikerroksella. Rautalankani vahvuus on 1,20 mm. Sopivat langanvahvuudet ovat 0,65 - 1,60 mm, riippuen käytettyjen marjojen koosta sekä kranssin halkaisijasta. Valmistin kaksi kranssia - toisen etuoveen ja toisen takaoveen. Toiseen kranssiin tein rusetin hamppulangasta ja toiseen paperinarusta. Marjat ja hedelmät kuivuvat ja rypistyvät ajan myötä, mutta ovat mielestäni sellaisenakin ihan nättejä. Kransseihin voisi vielä kiinnittää käpyjä, kristalleja yms. koristeita hehkutetulla metallilangalla, puuvilla- tai pellavalangalla. Hehkutuksessa metallia kuumennetaan ja sen jälkeen jäähdytetään hitaasti, jolloin siitä tulee pehmeää käsitellä.