Koukussa koukkuamiseen

Olen opetellut koukkuamaan. Koukkuaminen on kutomisen ja virkkauksen välimuoto. Itse en ole koskaan innostunut kutomisesta tai virkkaamisesta, mutta tämä työtapa osoittautuikin mieluisaksi. Koukkuaminen oli hyvin suosittua 1800-luvulla sekä tavallista vielä 1950-luvulla ja on nyt pikkuhiljaa kasvattamassa suosiotaan. Koukkuaminen tapahtuu yhdellä pitkällä puikolla, missä on yhdessä tai molemmissa päissä virkkuukoukku. Yksipäisellä koukulla voi tehdä töitä tasona (esim. kaulahuivi) ja kaksipäisellä koukulla suljettua ympyrää (esim. lapanen) tai kaksipuoleista työtä.

  Minulla oli ennestään yksi virkkuukoukku kokoa 3,5 mm. Ostin huuto.netistä koukkuamiskoukut 5 mm, 6,5 mm ja 10 mm sekä kaksipäisen virkkuukoukun 5,5 mm. Vielä paksumman 18 tai 20 mm koukun tarvitsisin maton koukkuamiseen.

En malttanut odottaa koukkuamiskoukkujen saapumista postitse, joten tein virkkuukoukulla erilaisia silmukkaharjoituksia sekä patalapun. Koukkuaminen onnistui melko hyvin pienellä virkkuukoukullakin. Hankalaa oli ainoastaan, kun silmukat kerätään koukulle ja virkkuukoukun päässä ei ole tulppaa, mikä estäisi silmukoiden karkaamisen. Virkkuukoukun päähän olisi voinut kiertää vaikkapa maalarinteippiä. Patalapun kanssa pakersin neljänä iltana samalla kun luin lehtiä.

Patalapun koukkusin virkkuukoukulla perusmallin silmukoilla puuvillanyöristä. Ohjeessa oli tehdä reunus kiinteillä silmukoilla, mutta virkkauskokemuksen puuttuessa tässä vaiheessa en tiennyt millaisia ne ovat :D Niinpä koukkusin reunuksen perussilmukoilla kahdessa osassa.

Ripustinlenkki ketjusilmukoilla ja metallinappi koristeeksi.

Seuraavaksi koukkusin pannunalusen paksusta puuvillanyöristä koukulla nro 5. Tämä valmistuikin jo yhdessä illassa ja netin ohjeiden avulla osasin tehdä reunaan kiinteät silmukat.

Kaulahuivikin alkaa olla nappeja ja kuvausta vaille valmis. Koukkuamisesta voi etsiä lisätietoa myös hakusanoilla tunisialainen virkkaus, afganistanilainen virkkaus, krokning, tunisian crochet ja afghan stitch.